Etelaan

Viimeksi kirjottelin ilmeisesti maanantaina. Tapahtunut kylla niin paljon sen jalkeen etta mahdotonta muistaa kaikkea.

Illallisella. Kallis pullo poydassa.

Maanantai-iltana taisin lahtea Khao Sanin ymparistoon kappailemaan yksikseni. Tormasin johonkin Chiang Maista (kaupunki Pohjois-Thaimaassa) kotoisin olevaan thain kielen opettajaan, joka oli Bangkokissa tyomatkalla. Kaytiin hanen kanssaan katsomassa joku temppeli ja sen laheisyydessa oleva yotori (en nyt millaan muista nimia kun ei Bangkokin karttaakaan ole mukana tassa.) Han halusin viela vieda minut syomaan ravintolaan ja mentiin sitten. Han tilasi ruoat ja juomat. Myohemmin selvisi, etta paikallinen viski, jonka han tilasi maksoi  noin 2800 bahtia (70 euroa, mitahem??). Jouduin tunnustamaan, etta en ollut varautunut maksamaan noin paljoa eika kylla kateistakaan ollut mukana noin paljoa. Korttia en mukana normaalisti kannakaan. Sovittiin etta nahdaan seuraavana iltana ja maksan sitten. Syotiin ja juotiin ja lahdin taksilla Rayn luo nukkumaan, Somchai (chiang mai - kaveri) lahti hotelliinsa.

Chao Phrayan taksilautta. Tuohon lauttaan eivat meikalaista
paastaneet, vieresta lahti turisteille oma.

Tiistaina paasin ylos kai jo 11 tai 12 aikaan. Ray lahti toihin jo aikaisemmin. Itse lahdin siita sitten etsimaan toista couchsurfferia, joka oli myoskin luvannut majoittaa minut Bangkokissa, jos on tarvetta. Jamesilla on kahvila nimeltaan Touch Cafe, jota han pitaa perheensa kanssa Bangkokissa. Olin saanut Jamesilta ohjeet, etta kahvila sijaitsee Sutthisanin metroaseman lahistolla, joten suunnistin sinne. Metroasemalta oli viela reilun kilometrin kavelymatka kahvilalle. Loysin kuin loysinkin kahvilalle ja otin samantien siina aamupalaa (jotain kanaa ja riisia, erittain hyvaa, kuten kaikki ruoka taalla). Tarjoilijat ravintolassa eivat puhuneet englantia, mutta kun kysyin Jamesia, he soittivat hanelle ja paasin puhumaan. James sanoi tulevansa kohta takaisin kahvilalle. James sanoi tallakin hetkella majoittavansa ilmeisesti neljaa tai viitta Couchsurfferia (pari istuskeli kahvilassakin), joten minulle olisi ollut paikka vain lattialta, mutta jos olisin halunnut, olisin voinut jaada. Sanoin kuitenkin, etta majapaikka loytyy ja halusin vain tulla katsomaan paikan. James ja hanen vaimonsa vaikuttivat erittain mukavilta ja avuliailta ihmisilta. He kertoivat minullekin paljon hyvia vinkkeja Thaimaassa liikkumisesta. Otan varmasti yhteytta heihin kun palaan Bangkokiin ennen lahtoani Thaimaasta.

Seuraavaksi taytyi ostaa lippu Phuketiin. Olin alunperin suunnitellut menevani junalla, mutta suurin osa paikallisista suositteli bussia jos sinne pain on matkalla. Ilmeisesti bussi on nopeampi ja luotettavammin aikataulussa. Jos aikataulu ei olisi painanut, en olisi toki valittanut naista puheista ollenkaan. Matkustin metrolla Hua Lamphongin juna-asemalle ja kysyin junalippua Surat Thaniin, josta pitaisi joka tapauksessa ottaa bussi Phuketiin. Juna oli jo taynna. No okei, ei taynna, koska ilmastoimattomia istumapaikkoja olisi muutama ollut. Kokemuksen puolesta toki se olisi ollut hieno, mutta olin suunnitellut kuitenkin makuupaikkaa edes kun yojuna on kyseessa. Jotenkin ei nyt kiinnostanut tuollainen vaihtoehto. Olisi pitanyt aikaisemmin junalippu varata. Junallahan olisin ilman muuta kokemuksen vuoksi silti mennyt, myohemmin, mutta kun aikataulu painoi, paha paha, Phuketissa oli oltava torstaina. Loysin matkatoimiston, joka moi bussimatkoja Phuketiin Hua Lamphongin juna-asemalta 900 bahtilla. Sorruin taas ja otin sellaisen. Laskin, etta matkat etelan bussiterminaaliin, jonne paasee ainoastaan taksilla, tulisivat jo maksamaan ainakin 600 bahtia yhteensa (sinne-lipun osto-takaisin-sinne-bussiin), joten rahaa en ainakaan olisi saastanyt sielta lipun ostamalla, painvastoin. Lippu olisi siella ollut ehka 500-700 bahtia, ellei bussi olisi ollut jo taynna. Aikaakaan ei juurikaan lipun kyselyille enaa ollut, joten jouduin sortumaan turistiratkaisuun.

Illalla vietimme Rayn syntymapaivajuhlia. Raylla on paljon ystavia ympari maailmaa ja han oli varannut syntymapaivakseen ravintolan Ascott-hotellista. Illallisen ideana oli DID eli Dine In the Dark. Syotiin siis taysin pimeassa, nakematta mita syotiin tai keta oli ymparilla. Melko hammentava kokemus kun en tuntenut muutenkaan juurikaan ketaan.. :) Onneksi sentaan keskustelukielena toimi englanti porukan kansainvalisyydesta johtuen. Illallisen jalkeen otin taksin Khao Sanille, jossa olin sopinut tapaavani Somchain, jolle olin velkaa. Tapasin herran ja makselin velat poies. Han olisi halunnut lahtea viela kanssani Thai-ravintolaan, pretty Thai girls serve, mutta jatin valiin talla kertaa.

Otin taksin Silomille (taas), koska Ray seurueineen oli siella. Oltiin siella hetki ja jatkettiin taas Wong's Placeen (pieni, mukava, halpa pubi), jossa tosin oltiin jo parina aikaisempana iltana oltu. Hetken olin siella ja jouduin luovuttamaan, koska vasymys painoi ja seuraavana paivana olisi pitka paiva. Lahdin ennen Rayta nukkumaan, mullahan oli siis koko ajan avain Rayn asuntoon. :) Viidelta paasin kai nukkumaan.

Lumphini park

Keskiviikkona kello heratti kai jo kympilta, koska olin sopinut tapaamisen eraan Couchsurfferin kanssa, joka on alunperin kotoisin Phuketista. Hanen kanssaan tapasimme yhden maissa. Mukanaan hanella oli saksalainen tytto, jota han hostasi. Etsimme paikan, jossa syoda, vaihtoehtoja ei ollut paljoa johtuen buddhalaisten Makha Buja tjs. -paivasta, joka on kansallinen vapaapaiva Thaimaassa. Paadyimme kiinalaiseen ravintolaan, no, menkoot. Soimme ja kavimme Lumhpini parkissa hieman kavelemassa. Sitten jouduin hyvastelemaan tytot ja lahtemaan Rayn luokse valmistautumaan lahtoon.

Kuva kolarin tuhoista. Paras, jonka bussin ikkunasta sain.

Kavin Rayn luona suihkussa ja pakkasin, hyvastelin, kiitin ja lahdin. Hua Lamphongin asemalta ostin evasta matkaa varten. Matka kestaisi kokonaisuudessaan melkein 16 tuntia. Bussi lahti yllattaen ajallaan eli 1930 vaikka check in olikin myohassa. Alkuun laittoivat jonkun Warriors-tyyppisen leffan pyorimaan ja aanet hemmetin kovalle, mutta itse laitoin tulpat korviin ja nukuin. Vasytti. Patkittaista unta sain bussissa nukuttua. Matkalla muutamia taukoja selvasti turisteja varten tehdyissa ja hinnoitelluissa kahviloissa (menut englanniksi jne.). Muutaman banaanin ostin matkalta. Kaksi ilmeisesti intialaista nuorta miesta olivat kanssani samalla matkalla, muut bussissa olivat menossa jonnekin muualle. Pelkkia lankkareita taynna koko bussi silti. Surat Thaniin saavuttiin hieman ennen kuutta aamulla. Taalla olisi bussin vaihto. Intialaiset nuoret katselivat meikalaista koko ajan kysyvasti kun kerrottiin jotakin infoa koska he eivat osanneet thaita eivatka oikein englantiakaan. Bussimme lahtisi kohti Phuketia seitseman aikaan. Niinhan tuo lahti. Hieman ennen Surat Thanin rautatieasemaa kuului poks ja tajusin, etta olimme juuri aiheuttaneet ketjukolarin bussillamme. Pari autoa edessamme ristyksessa olivat saaneet osumaa. Hommaa selviteltiin koirien ja poliisien kanssa ja istuimme hetken bussissa ja kohta thaiksi ilmoitettiin ilmeisesti etta vaihdetaan bussia ja kuskia. Lahdettiin pihalle bussista odottamaan seuraavaa. Puolen tunnin paasta sellainen jo tulikin. Koko homma viivastytti matkaamme vain vahan yli tunnilla. Yllattavan nopeaa toimintaa. Nyt sentaan paikalliset matkustivat samalla bussilla. Bussi tuli aivan tayteen ja kaikille ei riittanyt istumapaikkojakaan, onneksi olin bussissa heti alkumatkasta ja paasin istumaan ja nukkumaan. Phuketissa oltiin joskus yhden aikaan.

Sain matkalla tiedon, etta herrat Tatu Mantyla ja Jaani Mustonen, jotka on tarkoitus tavata, asuvat Chalongilla Phuketissa. Lonely Planetin oppaasta selvisi, etta Chalong sijaitsee n. 10 kilometrin paassa bussiterminaalista, johon saapuisin. Bussejakin sinne kai menisi, mutta aikatauluista ei ollut hajuakaan. Eika myoskaan paikasta, jossa pitaisi jaada pois. Paatin sitten ottaa taksin, koska Chalongille oli paastava ennen kuin herrat lahtevat sukellussafarille. Jaanin taytyisi luovuttaa minulle huoneensa avain, koska majailisin huoneessa nama pari yota, jotka han on safarilla. Halvin taksi, jonka sain neuvoteltua, oli 300 bahtia eli 7,5 euroa. Kallista verrattuna bussiin joka olisi ilmeisesti 20-40 bahtia eli 0,5-1 euroa. Taas kavi nain. Saastellaan sitten myohemmin.

Paasin Chalongille, tapasin herrat, kierreltiin vahan Chalongia. Aivan hirveaa turistialuetta. Pelkkia valkoisia naamoja ja suomen kielta kuulee liikaa. Ei hyva. No kai taalla pari paivaa menisi. Kavin nukkumaan seitseman aikaan illalla. Ajattelin nama pari paivaa vain levata. Huonessa on iso sanky ja ilmastointi, joten siihen hommaan se on optimaalinen. Maksaa 500 bahtia yolta, maksetaan Jaanin kanssa puoliksi. 250 bahtia on vahan yli kuusi euroa

Tanaan herailin sitten hyvinkin virkistavien ja riittavan pitkien unien jalkeen jo yhdentoista aikaan. Lahdin kavelemaan Chalongille, vein pyykit pesulaan ja yllattaen loysin katuraflan, jossa ei ollut isoja englanninkielisia mainoksia eika yhtaan turistiakaan syomassa. Paikallisia sen sijaan oli. Otin siella lautasellisen nuudelia ja jonkun tyyppista sianlihaa, 50 bahtia eli 1,25 euroa. Pienen ruokalevon jalkeen paasin tanne sitten.

Katukuvaa. Ylla Skytrain.

Jaani tulee safarilta lauantaina ja lahdetaan herran kanssa jatkamaan matkaa varmaan sunnuntaina. Suuntana Koh Tarutaon saaristo. Saa nahda monenko mutkan kautta. Chalong ei oo meikalaisen paikka.